Onnellinen takapihan kanilan omistaja

Kanin liha on hyvää. Takapihan kanilassa tuotetaan parasta mahdollista eläinproteiinia ruoaksi ja hyvää lannoitetta kasvimaalle. Kaninkasvatusta on aina silloin tällöin historian saatossa tarjottu ratkaisuksi ruokapulaan meillä Suomessakin. Kummallista, että ihmiset eivät ole ottaneet neuvoja tosissaan, koska kanin liha on herkullista ja kasvattamiseen ei kannata laittaa laadukkaan rehun lisäksi juurikaan rahaa ellei halua. Laadukas rehu tarkoittaa kanille vettä, heinää, keppejä, hiukan väkirehua ja porkkananpalaa silloin tällöin.

Mitä kannattaa ottaa huomioon, jos harkitsee takapihan kanilaa?

  • Kania pitää hoitaa joka ikinen päivä ympäri vuoden satoi tai paistoi.
  • Kanit ovat papanakoneita. Mihin laitat pehkun? Minä käytän pehkun kasvien lannoittamiseen.
  • Kanit lisääntyvät kuin, no, niinkuin kaniinit .
    Kanimatematiikka: 2 emoa ja yksi uros= 20-50 kania vuodessa. Siksi meillä on nykyisin vain Taavetti ja Tiina.
  • Kanit ovat tautiherkkiä varsinkin keskenkasvuisina. Varaudu säännölliseen siivoamiseen, etteivät pikkuiset tule kipeiksi ja kuolla kupsahda. Onneksi kani on siisti eläin ja tekee tarpeensa omaan itse valitsemaansa vessanurkkaan.
  • Kanin voi joutua teurastamaan yllättäen. Opettele hätäteurastus.
  • Kanit tarvitsevat paljon heinää ruoakseen. Mihin varastoit monta heinäpaalia kerrallaan? Meille mahtuu 5 paalia, se on mielestäni minimihankinta jos aikoo teettää kaneillaan poikasia. Heinän lisäksi kanilla pitää olla jatkuvasti raikasta vettä. Joka päivä sille tarjotaan lisäksi hiukan väkirehua ja pala tuoretta juuresta, kuten porkkanaa. Talvella taajamakani herkuttelee naapuruston joulukuusilla, keväällä omenapuun oksilla ja vuohenputkella, kesällä tuoreilla rikkaruohoilla ja syksyllä ylijäämäomenoilla. Maa-artisokka on hyvä kasvatettava pienellä taajamapihalla, sitä tulee runsaasti ja siitä kanille kelpaa kaikki osat. Jokaiseen uuteen ruokalajiin totutellaan väitellen, ettei mene massu sekaisin.
  • Opettele lukemaan papanoista. Kanin papanat kertovat, miten kani voi.

Kanin asunto

Kani on haitallinen vieraslaji Suomen luonnossa. Siksi häkin on oltava jyrsimisen kestävä. Kani pärjää kesät ja talvet ulkona, mutta sillä pitää olla tuulenpitävä koppi käytössään. Kesä ja kuuma on kanille paksussa turkissaan huono yhdistelmä. Tähän kun lisätään pöpöjä kuhiseva kakkainen maapohja, saadaan tappava yhdistelmä. Siksi on hyvä välttää maapohjaa takapihan kanilan rakentamista suunnitellessaan. Kanilan helppo puhdistettavuus on kaiken a ja o.

Meillä Taavetti ja Tiina asuvat kumpainenkin omassa kahden neliön kopissaan ja pääsevät vuoropäivinä loikkimaan isommalle ukoilualueelle paitsi silloin, kun ovat treffeillä noin kolme viikkoa kerrallaan yhdessä. Ulkoilualue on katettu laatoilla, kopit ovat vesivaneriset. Pehkuna meillä on tällä hetkellä kopeissa turvetta ja heinää, ulkoilualueella haketta. Puru, kutterilastu, olkipelletti ja oljet ovat myös hyviä pehkumateriaaleja.

Kani on yhdyskuntaeläin. Se tykkää, jos on kavereita näkö- ja kuuloetäisyydellä, kunhan eivät tule hänen reviirilleen. Rajaloukkauksesta seuraa usein tappelu, joka voi olla myös hyvin verinen. Toisilleen vieraat naaraat eivät yleensä tule toimeen keskenään, kaksi urosta samassa häkissä tarkoittaa sitä, että kohta toinen on joko hengiltä tai ainakin palliton. Joskus kaksi siskosta on sulassa sovussa meillä kasvattaneet ja imettäneet poikasensa yhdessä. Äiti-tytäryhdistelmässä tyttären poikaset ovat menettäneet henkensä ja äidin pikkuiset ovat saaneet elää. Miten milloinkin. Siksi nykyisin jokainen naaras hoitaa meillä varmuuden vuoksi poikasensa omassa kopissaan, niin suloinen ajatus kuin jaettu äitiys olisikin.

Patakanin tunnusmerkkejä:

  • Pureva kani siirtää tämän taipumuksen lapsilleen. Ei jatkoon.
  • Hammasvikaisuus on yksi sisäsiittoisuuden tunnusmerkki ja hammasviat periytyvät. Ei jatkoon.
  • Puolivuotias kani on hyvä patakani, koska sen turkki on valmis. Neli-viisikuinen on ihan ok patakani myös.
  • Kaikki kanit maistuvat samalta, toiset rodut vaan kasvavat paremmin kuin toiset. Jättirodut, kuten belgianjätti ja ranskanluppa kasvattavat luitaan, jos sellaisesta tykkää. Me harrastetaan sellaisia rotuja, joista saa lihaa. Näitä liharotuja ovat monet suuret rodut kuten suurhopea, wiener ja uudenseelanninpunainen.

Ei sovi patakaniksi

  • Sairas lopetettu tai itsekseen kuollut kani hävitetään taajamassa sekajätteiden mukana, sitä ei syötetä edes koiralle.
  • Hyvin vanha teurastettu kani on kyllä lähes syötävää jos sen jauhaa kunnolla ja yrittää olla ajattelematta, että sitä ihanaa Irmeliä me tässä nyt mutustellaan. Hellepäivän vinkki: Irmelin voi pakastaa kokonaan turkkeineen päivineen ja sahata viipaleita suoraan pakastimesta koirille. Koirat rakastavat Irmeliä ihan sellaisena kuin se on.

Kanimatematiikan perusteet:

Naaras laitetaan aina uroksen häkkiin, koska treffeillä uros kusee kaikki paikat märiksi. Uros ei ole samassa häkissä naaraan kanssa kun naaras poikii, koska

a. Uros kusee kaikki paikat ja pöpöjen takia vain se vahvin poikanen jää henkiin.
b. Väittävät, että uros saattaa syödä poikaset.
c. Naaras on poikimakiimassa heti synnytettyään, eli kuukauden päästä sillä on taas uudet jos uros on samassa häkissä. Jatkuva synnyttäminen käy kunnon päälle ja naaran elämä päättyy nopeasti koska se ei vaan enää jaksa. Kolmeviikkoiset poikaset saattavat jäädä henkiin, jos emo kuolee. Sitä nuorempien suhteen toivo on menetetty.

Me päästetään Taavetti ja Tiina treffeille ensimmäisen kerran tammi-helmikuussa. Saavat olla yhdessä kolme viikkoa, sitten Tiina laitetaan omaan puhtaaseen häkkiinsä tekemään pesää. Emolla on siellä pesäkoppi ja paljon heinää ja olkea pesäntekomateriaaliksi. Emo hoitaa homman yksin: tekee pesän, synnyttää ja imettää. Noin kolmiviikkoiset poikaset tulevat ensimmäistä kertaa pesän ulkopuolelle tutustumaan varovasti muuhun maailmaan. Vanhemmat pääsevät treffeille pari- kolme kertaa vuodessa.

Ensikertalaisella emolla saattaa homma mennä pieleen, mutta jos ei toisellakaan yrittämisellä poikasten hoito onnistu, silloin kyseinen kani on patakani, koska emo-ominaisuudet periytyvät. Huolehdi, että imettävällä emolla on paljon raikasta vettä ja hyvää heinää koko ajan saatavilla. Päivittäistä väkirehuannosta kannattaa myös suurentaa.

Pesäpoikaset opettelevat pikkuhiljaa syömään oikeasti ja juomaan nipasta tai kupista vettä. Parin viikon päästä pesään saa kantaa heinää ja rehua ihan urakalla ja sitten siellä ei kohta enää olekaan enää pikkuisia pomppijoita vaan joukko aika isoja loikkijoita.

Poikaset voisi erottaa emostaan kahdeksanviikkoisina, mutta minä en raatsi. Annan niiden olla emon kanssa pari viikkoa pidempään, ellei emo ole ennättänyt lähteä uusille treffeille.

Kani paistina

Kani on ruokana monipuolista, vähärasvaista, terveellistä ja herkullista lihaa. Kaikki näkyvä rasva kannattaa poistaa koska se ei maistu hyvältä eikä siitä saa mielestäni edes hyvää saippuaa, kun rasvaa tulee yhdestä oikein ruokitusta kanista melko vähän. Meillä kani paloitellaan ja laitetaan ruhonosittain vakumoituna pakastimeen, koska yleensä me teurastetaan monta kania kerrallaan. Luista tulee hyvää lientä keittoihin ja jauhelihaa tulee paljon. Nykyisin kaupan lihahyllyn sijainti on minulle mysteeri. Jos omateurastettu liha loppuu pakkasesta, syödään vielä enemmän herneitä ja papuja. Vielä ei ole loppunut, vaikka juuri pidettiin vuosi taukoa kanin kasvatuksesta.

Takapihan kanin lihaa ei saa myydä eikä luovuttaa oman talouden ulkopuolelle. Onneksi Suomessa on Ruokavirasto säädöksineen! Kanin voi teurastaa ja suolistaa kokemukseni mukaan hyvin epähygieenisesti silloin, kun vasta opetellaan. Mutta kokemus tekee mestarin.

Lokakuussa 2022 opetan tuotantokanien kasvatuksen perusteita Espoon työväenopistossa. Ilmoittautumaan pääset tästä.

Omavaraisemmaksi?

Mitä kaikkea täytyy tehdä, että pääsee kaupunkiasujana edes hiukan omavaraisemmaksi? On mukavaa kääriytyä vilttiin takkatulen ääreen, jos tietää, että kaupassa ei ole pakko käydä ruokaostoksilla ja lämmintä piisaa, kun laittaa pökköä pesään. Mutta sitä ihanaa tunnetta takkatulen loimussa on edeltänyt muutamakin vuoden kierto. Ei silti hätää mitään, omavaraisemmaksi tullaan askel askeleelta. Siihen tarvitaan poimimista, kasvattamista, säilyttämistä ja huoltamista.

Kaupunkioloissa poimimiseen on hyvät mahdollisuudet. Mitä syötäviä marjoja lähiseudulla kasvaa? Entä hedelmät? Villivihannekset? Sienet? Rakennustarvikkeita pääsee luvan kanssa poimimaan raksalavoilta. Juuri valmistuneen talon jätelava on huonekalujen poimijan aarreaitta.

Kasvattaminen? Ruokaa pystyy kasvattamaan hiukan parvekkeella. Laita kertaalleen syömäsi ruukkusalaatti multaan ja kastele. Syöt siitä vielä monta satoa. Pienelle pihalle voi hankkia lihakaneja ja kotikanalan. Rehut eläimille tosin pitää yleensä ostaa, harvalla on heinänviljelijää tai kaurapellon omistajaa lähisukulaisena. Jospa isot nurmikkoalueet käännettäisiin perunapelloiksi? Peruna pärjää vähemmällä hoidolla kuin nurmikko ja on parasta mahdollista syötävää voinokareen ja omien kanojen munien kanssa.

Entä ruoan, työvälineiden, rakennustarvikkeiden, lannoitteiden ja kasvualustan säilyttäminen? Tarvitseeko kaiken olla omaa, jos asutaan taloyhtiössä? Huoltaminen on sitten se neljäs juttu: miten pidän tarvikkeet, kodin ja itseni puhtaana, rasvattuna ja toimintakunnossa mahdollisimman omavaraisesti kaupunkioloissa?

Tule luennolle Espoon työväenopistoon maanataina 11.04.2022 klo 17:30 – 19:00, mietitään siellä lisää: https://ilmonet.fi/course/E221648

Tämä on osa omavaraistelijoiden yhteispostausta. Lisää pääset lukemaan täältä:

Kasvuvyöhyke 1:
Kakskulma
Jovela

Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa, tontti ja lupa
Sarin puutarhat
Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3
Tsajut
Villa Varmo
Harmaa torppa
Majalevon pientila
Caramellia
Varmuusvara
Rakkautta ja maanantimia
Sanni ja farmi

Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki
Korkeala

Kasvuvyöhyke 5
Korpikuusen tila

Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo




Tammikuussa alkaa kasvatus

Omavaraistelijan pakastimet ja kellarikuopat pullistelevat ruokaa tammikuussa. Kanalassa on juuri kuoriutunut pari tipua. Kanimamma pääsee uroksen luokse treffeille näin sydäntalvella, niin vuoden ensimmäiset paistit ovat kesän alussa teurastusvalmiita.

Alan harkita multapussin ostamista. On minulla toki omaa itse tehtyä valmista kylvömultaa pihan perällä, mutta aion käyttää sen keväällä kasvilavoihin. Mullan desinfionti sisätiloissa uunissa paistamalla on jotenkin ällöä touhua, haisee pahalle ja sotkee keittiötä. Ehkä hiukan törsään tänäkin keväänä ja ostan kylpyhuoneen nurkkaan ison pussillisen kaupan multaa. Aion kylvää herneenversoja. Ostan herneet maanviljelijältä suoraan kahdenkymmenen kilon säkeissä, niissä on montaa eri hernelajiketta. Hauskan näköistä, kun jokainen verso on hiukan eri mittainen. Yksi ongelma herneen sisäkasvatuksessa on: herneet tuppaavat homehtumaan mullassa. Usein herneviljelmät siirtyvätkin kanojen herkuiksi ja minä tyydyn kasvattamaan vesikrassia talouspaperin päällä. Se onnistuu aina, jos kylvös ei pääse kuivumaan. Sarviapilan idätys on tähän mennessä onnistunut myös, sarviapilasta saa edullista tosi terveellistä vihreää talveksi.

Kylvöjen suunnittelua

Tammikuussa omavaraistelija alkaa rapistella siemenpusseja (on sitä toki tehty silloin tällöin syksymmälläkin, hyvät on varastot erityisesti itse kasvatettujen siementen osalta). Löytyykö vielä sellerin siemeniä? Ne pitäisi kylvää esikasvatukseen ensimmäisten joukossa, että saisi loppusyksystä pulskia sellereitä kellariin. Chililajikkeita voi alkaa miettiä. Minäkin mietin vaikka viime kesänä huomasin olevani chilille allerginen. Keltaisia tomaatteja kokeilen tänä vuonna, jos ne eivät polttaisi suuta niinkuin punaiset. Kaikki tomaatit kelpaavat säilöntään. Kypsennetyt eivät kutita ja pitkään keitetty tomaatti on superterveellinen.

Umpoionti uunissa

Kesällä on helppo umpioida kasviksia uunissa: ensin kerätään kaikenlaista mitä pihalla kasvaa, pilkotaan ne, maustetaan suolalla ja yrteillä ja keitetään niukassa vedessä noin kymmenen minuuttia. Laitetaan puhtaisiin umpiotölkkeihin ja uuniin ensin tunniksi 150 asteeseen, sen jälkeen purkit saavat olla kolmisen tuntia sadassa asteessa ja kun uuni käännetään pois päältä, purkkien annetaan jäähtyä siellä. Säilytetään jääkaapissa. Jos umpioin kalaa, umpiontiaika on kuudesta kahdeksaan tuntia, ensin 150 astetta ja sitten miedompi lämpö, ettei sisältö kiehu purkista ulos. Lihaa en ole vielä uskaltanut umpioida, vaikka luin, että jos umpion kuumentaa perusteellisesti, mahdollinen botuliini häviää. Onko noin? Olisi kiva tietää.

Tammikuun omavaraistelublogit

Tämä on osa omavaraistelijoiden yhteispostaussarjaa, jota ylläpitävät Tsajut- blogin Satu ja Korkealan Heikki. Blogit on jaoteltu Suomen kasvuvyöhykkeiden mukaan, 1 on eteläisin:

Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2022/
Kakskulma https://kakskulma.com/aikaomavarainen-ja-aika-omavarainen-muutenkin
Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-tammikuu-2022.html

Kasvuvyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/01/suunnitelmia-2022-omavaraisuus.html
Kohti laadukkaampaa elämää http://varmuusvara.blogspot.com/2021/12/blog-post.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-osa-1.html
Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/1/tulevan-vuoden-toiveita.html
Omavarainen elämä https://omavaraiset.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2022-osa-1/
Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=1011
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-1.html
Caramellia https://caramellia.fi/tammikuu2022/
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16337

Kasvuvyöhyke 4
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2022-aloitus/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 5
Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-suunnitelma-2022.html

Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/01/03/tammikuu-22/