Apilankukka ja heinälaatikko

Nauriit kuopassa ja akka pirtissä. Nyt ehtii kirjoittamaan blogia.

Perustin firman, sen nimi on, arvaas mikä *päristää rumpuja* no tietenkin: Apilankukka!

Apilankukka tuottaa hunajaa ja ihanuuksia, kuten koruja ja humputteluhetaleita langoista, höyhenistä ja kankaista. Apilankukka kouluttaa omavaraisempaa elämäntapaa, kotikanalan pitoa ja tuotantokanien kasvatusta. Apilankukalta saa ostaa höyheniä ja mehiläisvahakynttilöitä. Seuraavaksi talven mittaan, kun hunajat on purkissa, alkaa propolisuutteen ja nahkarasvan tuotanto.

Heinälaatikko

Styroksinen kylmälaukku on moderni heinälaatikko ruoan kypsytykseen.

Erikoisosaamisalaa on nuukailu, säästäminen ja hyödyntäminen. Siksi kerron tässä ohjeen ikivanhaan ruoan kypsennystapaan, jossa keitetään vaan siihen asti, että lähes kuohuu yli ja sitten vaan odotetaan, että tulee nälkä. Eli laatikko täytetään kuivilla heinillä ja laitetaan kattila sinne. Ja minähän en heiniä sisälle tuo! Meillä heinälaatikon virkaa toimittaa styroksinen kylmälaukku. Olen vuorannut laatikon perusteellisesti sanomalehdillä, mutta kuulin, että villapaita ajaa saman asian jos kaikki lehdet on juuri viety kasvimaalle katteeksi.

Moderinin heinälaatikon käyttö: Tarvitaan noin kolmen litran kattila tai pata. Otetaan valkosipuli ja pilkotaan se. Kuullotetaan valkosipulia hetken aikaa öljyssä. -Melkein kaikki hyvät ruokaohjeet alkavat näin, mutta voi tuon valkosipulin jättää halutessaan poiskin.

Aamulla kattilaan pilkotaan kaikki ruoan raaka-aineet ja lisätään mausteet. Pohjalle tuuman verran vettä ja levy täysillä päälle.

Vedenkeittimeen laitetaan kiehumaan loput tarvittavat vedet. Yleensä vesi alkaa kiehua sekä kattilassa että keittimessä samanaikaisesti. Kaadetaan keittimestä tarvittava määrä vettä kattilaan. Odotetaan, että kattilassa ruoka kiehuu sellaisella porinalla, että meinaa tulla yli. Laitetaan kattilaan tiivis kansi, styroxlaatikkoon pohjalle sanomalehtiä, kattila peitellään huolellisesti styroxlaatikkoon ja laatikon kansi päälle. Odotetaan lounasaikaa ja ryhdytään syömään. Tällä tavalla ei onnistu polttamaan ruokaa pohjaan vaan se on juuri sopivan meheväksi ja herkulliseksi hautunutta, kun yksikään aromi ei ole päässyt karkaamaan.

Kohti suurempaa omavaraisuutta

Tämä on osa omavaraisempaa elämää tavoittelevien yhteispostausta, luotsaajina Tsajut-blogin Satu ja Korkealan Heikki. Lisää voit lukea täältä:

Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2022/

Kasvuvyöhyke 2
Sarin Puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/11/tunnistatko-erikoistaitosi-omavaraisuus.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/11/suuntana-omavaraisuus-11-erityistaidot.html
Kakskulma https://kakskulma.com/shampoopala-ja-saippuaa-oman-pihan-kukista

Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/?p=6057
Evildressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16733
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/erityisemäntätaijot
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/11/erityistaitoni-omavaraistelussa.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/11/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-11.html

Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/11/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/11/07/marraskuu-22-omavaraistelijan-erikoistaidot/

Onnellinen takapihan kanilan omistaja

Kanin liha on hyvää. Takapihan kanilassa tuotetaan parasta mahdollista eläinproteiinia ruoaksi ja hyvää lannoitetta kasvimaalle. Kaninkasvatusta on aina silloin tällöin historian saatossa tarjottu ratkaisuksi ruokapulaan meillä Suomessakin. Kummallista, että ihmiset eivät ole ottaneet neuvoja tosissaan, koska kanin liha on herkullista ja kasvattamiseen ei kannata laittaa laadukkaan rehun lisäksi juurikaan rahaa ellei halua. Laadukas rehu tarkoittaa kanille vettä, heinää, keppejä, hiukan väkirehua ja porkkananpalaa silloin tällöin.

Mitä kannattaa ottaa huomioon, jos harkitsee takapihan kanilaa?

  • Kania pitää hoitaa joka ikinen päivä ympäri vuoden satoi tai paistoi.
  • Kanit ovat papanakoneita. Mihin laitat pehkun? Minä käytän pehkun kasvien lannoittamiseen.
  • Kanit lisääntyvät kuin, no, niinkuin kaniinit .
    Kanimatematiikka: 2 emoa ja yksi uros= 20-50 kania vuodessa. Siksi meillä on nykyisin vain Taavetti ja Tiina.
  • Kanit ovat tautiherkkiä varsinkin keskenkasvuisina. Varaudu säännölliseen siivoamiseen, etteivät pikkuiset tule kipeiksi ja kuolla kupsahda. Onneksi kani on siisti eläin ja tekee tarpeensa omaan itse valitsemaansa vessanurkkaan.
  • Kanin voi joutua teurastamaan yllättäen. Opettele hätäteurastus.
  • Kanit tarvitsevat paljon heinää ruoakseen. Mihin varastoit monta heinäpaalia kerrallaan? Meille mahtuu 5 paalia, se on mielestäni minimihankinta jos aikoo teettää kaneillaan poikasia. Heinän lisäksi kanilla pitää olla jatkuvasti raikasta vettä. Joka päivä sille tarjotaan lisäksi hiukan väkirehua ja pala tuoretta juuresta, kuten porkkanaa. Talvella taajamakani herkuttelee naapuruston joulukuusilla, keväällä omenapuun oksilla ja vuohenputkella, kesällä tuoreilla rikkaruohoilla ja syksyllä ylijäämäomenoilla. Maa-artisokka on hyvä kasvatettava pienellä taajamapihalla, sitä tulee runsaasti ja siitä kanille kelpaa kaikki osat. Jokaiseen uuteen ruokalajiin totutellaan väitellen, ettei mene massu sekaisin.
  • Opettele lukemaan papanoista. Kanin papanat kertovat, miten kani voi.

Kanin asunto

Kani on haitallinen vieraslaji Suomen luonnossa. Siksi häkin on oltava jyrsimisen kestävä. Kani pärjää kesät ja talvet ulkona, mutta sillä pitää olla tuulenpitävä koppi käytössään. Kesä ja kuuma on kanille paksussa turkissaan huono yhdistelmä. Tähän kun lisätään pöpöjä kuhiseva kakkainen maapohja, saadaan tappava yhdistelmä. Siksi on hyvä välttää maapohjaa takapihan kanilan rakentamista suunnitellessaan. Kanilan helppo puhdistettavuus on kaiken a ja o.

Meillä Taavetti ja Tiina asuvat kumpainenkin omassa kahden neliön kopissaan ja pääsevät vuoropäivinä loikkimaan isommalle ukoilualueelle paitsi silloin, kun ovat treffeillä noin kolme viikkoa kerrallaan yhdessä. Ulkoilualue on katettu laatoilla, kopit ovat vesivaneriset. Pehkuna meillä on tällä hetkellä kopeissa turvetta ja heinää, ulkoilualueella haketta. Puru, kutterilastu, olkipelletti ja oljet ovat myös hyviä pehkumateriaaleja.

Kani on yhdyskuntaeläin. Se tykkää, jos on kavereita näkö- ja kuuloetäisyydellä, kunhan eivät tule hänen reviirilleen. Rajaloukkauksesta seuraa usein tappelu, joka voi olla myös hyvin verinen. Toisilleen vieraat naaraat eivät yleensä tule toimeen keskenään, kaksi urosta samassa häkissä tarkoittaa sitä, että kohta toinen on joko hengiltä tai ainakin palliton. Joskus kaksi siskosta on sulassa sovussa meillä kasvattaneet ja imettäneet poikasensa yhdessä. Äiti-tytäryhdistelmässä tyttären poikaset ovat menettäneet henkensä ja äidin pikkuiset ovat saaneet elää. Miten milloinkin. Siksi nykyisin jokainen naaras hoitaa meillä varmuuden vuoksi poikasensa omassa kopissaan, niin suloinen ajatus kuin jaettu äitiys olisikin.

Patakanin tunnusmerkkejä:

  • Pureva kani siirtää tämän taipumuksen lapsilleen. Ei jatkoon.
  • Hammasvikaisuus on yksi sisäsiittoisuuden tunnusmerkki ja hammasviat periytyvät. Ei jatkoon.
  • Puolivuotias kani on hyvä patakani, koska sen turkki on valmis. Neli-viisikuinen on ihan ok patakani myös.
  • Kaikki kanit maistuvat samalta, toiset rodut vaan kasvavat paremmin kuin toiset. Jättirodut, kuten belgianjätti ja ranskanluppa kasvattavat luitaan, jos sellaisesta tykkää. Me harrastetaan sellaisia rotuja, joista saa lihaa. Näitä liharotuja ovat monet suuret rodut kuten suurhopea, wiener ja uudenseelanninpunainen.

Ei sovi patakaniksi

  • Sairas lopetettu tai itsekseen kuollut kani hävitetään taajamassa sekajätteiden mukana, sitä ei syötetä edes koiralle.
  • Hyvin vanha teurastettu kani on kyllä lähes syötävää jos sen jauhaa kunnolla ja yrittää olla ajattelematta, että sitä ihanaa Irmeliä me tässä nyt mutustellaan. Hellepäivän vinkki: Irmelin voi pakastaa kokonaan turkkeineen päivineen ja sahata viipaleita suoraan pakastimesta koirille. Koirat rakastavat Irmeliä ihan sellaisena kuin se on.

Kanimatematiikan perusteet:

Naaras laitetaan aina uroksen häkkiin, koska treffeillä uros kusee kaikki paikat märiksi. Uros ei ole samassa häkissä naaraan kanssa kun naaras poikii, koska

a. Uros kusee kaikki paikat ja pöpöjen takia vain se vahvin poikanen jää henkiin.
b. Väittävät, että uros saattaa syödä poikaset.
c. Naaras on poikimakiimassa heti synnytettyään, eli kuukauden päästä sillä on taas uudet jos uros on samassa häkissä. Jatkuva synnyttäminen käy kunnon päälle ja naaran elämä päättyy nopeasti koska se ei vaan enää jaksa. Kolmeviikkoiset poikaset saattavat jäädä henkiin, jos emo kuolee. Sitä nuorempien suhteen toivo on menetetty.

Me päästetään Taavetti ja Tiina treffeille ensimmäisen kerran tammi-helmikuussa. Saavat olla yhdessä kolme viikkoa, sitten Tiina laitetaan omaan puhtaaseen häkkiinsä tekemään pesää. Emolla on siellä pesäkoppi ja paljon heinää ja olkea pesäntekomateriaaliksi. Emo hoitaa homman yksin: tekee pesän, synnyttää ja imettää. Noin kolmiviikkoiset poikaset tulevat ensimmäistä kertaa pesän ulkopuolelle tutustumaan varovasti muuhun maailmaan. Vanhemmat pääsevät treffeille pari- kolme kertaa vuodessa.

Ensikertalaisella emolla saattaa homma mennä pieleen, mutta jos ei toisellakaan yrittämisellä poikasten hoito onnistu, silloin kyseinen kani on patakani, koska emo-ominaisuudet periytyvät. Huolehdi, että imettävällä emolla on paljon raikasta vettä ja hyvää heinää koko ajan saatavilla. Päivittäistä väkirehuannosta kannattaa myös suurentaa.

Pesäpoikaset opettelevat pikkuhiljaa syömään oikeasti ja juomaan nipasta tai kupista vettä. Parin viikon päästä pesään saa kantaa heinää ja rehua ihan urakalla ja sitten siellä ei kohta enää olekaan enää pikkuisia pomppijoita vaan joukko aika isoja loikkijoita.

Poikaset voisi erottaa emostaan kahdeksanviikkoisina, mutta minä en raatsi. Annan niiden olla emon kanssa pari viikkoa pidempään, ellei emo ole ennättänyt lähteä uusille treffeille.

Kani paistina

Kani on ruokana monipuolista, vähärasvaista, terveellistä ja herkullista lihaa. Kaikki näkyvä rasva kannattaa poistaa koska se ei maistu hyvältä eikä siitä saa mielestäni edes hyvää saippuaa, kun rasvaa tulee yhdestä oikein ruokitusta kanista melko vähän. Meillä kani paloitellaan ja laitetaan ruhonosittain vakumoituna pakastimeen, koska yleensä me teurastetaan monta kania kerrallaan. Luista tulee hyvää lientä keittoihin ja jauhelihaa tulee paljon. Nykyisin kaupan lihahyllyn sijainti on minulle mysteeri. Jos omateurastettu liha loppuu pakkasesta, syödään vielä enemmän herneitä ja papuja. Vielä ei ole loppunut, vaikka juuri pidettiin vuosi taukoa kanin kasvatuksesta.

Takapihan kanin lihaa ei saa myydä eikä luovuttaa oman talouden ulkopuolelle. Onneksi Suomessa on Ruokavirasto säädöksineen! Kanin voi teurastaa ja suolistaa kokemukseni mukaan hyvin epähygieenisesti silloin, kun vasta opetellaan. Mutta kokemus tekee mestarin.

Lokakuussa 2022 opetan tuotantokanien kasvatuksen perusteita Espoon työväenopistossa. Ilmoittautumaan pääset tästä.

Värjää itse höyheniä

Tarvikkeet: höyheniä, elintarvikeväriä, lasipurkki, vettä, etikkaa, mikroaaltouuni

Laita lasipurkkiin höyheniä, 1/3 etikkaa, 2/3 vettä ja elintarvikeväriä pari tippaa. Purkki mikroon noin minuutiksi kunnes vesi kiehahtaa. Sen jälkeen puolelle teholle noin minuutiksi. Kokeilemalla löydät parhaiten omalle mikrollesi sopivat ajat.

Huuhtele höyhenet niin, ettei väriä enää irtoa. Anna kuivua. Selvittele kasassa olevat höyhenet ravistelemalla ja hieromalla niitä kevyesti ja silittämällä sormilla ”vastakarvaan”.

Punaista väriä saat etikkapunajuurien liemestä. Höyhenet punajuurista tyhjentyneeseen lasisen punajuuripurkin liemeen, mikrotus, huuhtelu ja kuivatus. Aika helppoa ja hauskaa!

Omavaraisemmaksi?

Mitä kaikkea täytyy tehdä, että pääsee kaupunkiasujana edes hiukan omavaraisemmaksi? On mukavaa kääriytyä vilttiin takkatulen ääreen, jos tietää, että kaupassa ei ole pakko käydä ruokaostoksilla ja lämmintä piisaa, kun laittaa pökköä pesään. Mutta sitä ihanaa tunnetta takkatulen loimussa on edeltänyt muutamakin vuoden kierto. Ei silti hätää mitään, omavaraisemmaksi tullaan askel askeleelta. Siihen tarvitaan poimimista, kasvattamista, säilyttämistä ja huoltamista.

Kaupunkioloissa poimimiseen on hyvät mahdollisuudet. Mitä syötäviä marjoja lähiseudulla kasvaa? Entä hedelmät? Villivihannekset? Sienet? Rakennustarvikkeita pääsee luvan kanssa poimimaan raksalavoilta. Juuri valmistuneen talon jätelava on huonekalujen poimijan aarreaitta.

Kasvattaminen? Ruokaa pystyy kasvattamaan hiukan parvekkeella. Laita kertaalleen syömäsi ruukkusalaatti multaan ja kastele. Syöt siitä vielä monta satoa. Pienelle pihalle voi hankkia lihakaneja ja kotikanalan. Rehut eläimille tosin pitää yleensä ostaa, harvalla on heinänviljelijää tai kaurapellon omistajaa lähisukulaisena. Jospa isot nurmikkoalueet käännettäisiin perunapelloiksi? Peruna pärjää vähemmällä hoidolla kuin nurmikko ja on parasta mahdollista syötävää voinokareen ja omien kanojen munien kanssa.

Entä ruoan, työvälineiden, rakennustarvikkeiden, lannoitteiden ja kasvualustan säilyttäminen? Tarvitseeko kaiken olla omaa, jos asutaan taloyhtiössä? Huoltaminen on sitten se neljäs juttu: miten pidän tarvikkeet, kodin ja itseni puhtaana, rasvattuna ja toimintakunnossa mahdollisimman omavaraisesti kaupunkioloissa?

Tule luennolle Espoon työväenopistoon maanataina 11.04.2022 klo 17:30 – 19:00, mietitään siellä lisää: https://ilmonet.fi/course/E221648

Tämä on osa omavaraistelijoiden yhteispostausta. Lisää pääset lukemaan täältä:

Kasvuvyöhyke 1:
Kakskulma
Jovela

Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa, tontti ja lupa
Sarin puutarhat
Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3
Tsajut
Villa Varmo
Harmaa torppa
Majalevon pientila
Caramellia
Varmuusvara
Rakkautta ja maanantimia
Sanni ja farmi

Kasvuvyöhyke 4
Puutarhahetki
Korkeala

Kasvuvyöhyke 5
Korpikuusen tila

Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo




Kanojen kasvatus kotipihalla

Kananuorikko

Mitä haluaisit tietää kanojen kasvatuksesta? Mitä sinun täytyy tietää siitä ennen kanojen hankkimista? Tule luennolle huhtikuussa Espoon työväenopistoon. Pääset ilmoittautumaan tästä linkistä:

https://ilmonet.fi/course/E221768

Kanat ovat hauskoja otuksia. Ilon ja tekemisen lisäksi ne antavat kananmunia. Meillä on ollut kanoja keväästä 2014 asti, kun haudotin ensimmäisen parven kaupan luomumunista. Siitä lähtien on ollut suunnilleen tällaista, paitsi että nykyisin viiriäisistä on luovuttu:

Lisää juttua meidän takapihan kanalasta:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/helka-parssisen-kanalassa-maaratietoinen-kukko-pitaa-huolta-koko-katraasta#476d85b6

Omavaraistelijoiden helmikuun yhteispostaus

Tämä on osa omavaraistelijoiden yhteispostaussarjaa, jota ylläpitävät Tsajut-blogin Satu ja Korkealan Heikki. Lisää kirjoituksia löydät täältä:

Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2022/
Kakskulma https://kakskulma.com/rakentajan-henkinen-kasvu-eli-kuinka-romahdin-ja-loysin-itsestani-jalleen-lapsen

Kasvuvyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/02/viime-vuoden-kokeilut-omavaraisuus.html
Omavarainen elämä https://omavaraiset.blogspot.com/2022/02/omat-kasvatusvinkit-kaudelle-2022.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/02/omavaraisuushaaste-2-mita-uutta-teimme.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2022/02/helmikuun-ensimmainen-maanantai.html

Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-2/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/02/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-2.html
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kasvatusasioita
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16358
Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2022/02/suuntana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 4
Korkeala https://www.korkeala.fi/kasvatus-ja-kokeilut/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/02/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/02/07/helmikuu-22/

Tammikuussa alkaa kasvatus

Omavaraistelijan pakastimet ja kellarikuopat pullistelevat ruokaa tammikuussa. Kanalassa on juuri kuoriutunut pari tipua. Kanimamma pääsee uroksen luokse treffeille näin sydäntalvella, niin vuoden ensimmäiset paistit ovat kesän alussa teurastusvalmiita.

Alan harkita multapussin ostamista. On minulla toki omaa itse tehtyä valmista kylvömultaa pihan perällä, mutta aion käyttää sen keväällä kasvilavoihin. Mullan desinfionti sisätiloissa uunissa paistamalla on jotenkin ällöä touhua, haisee pahalle ja sotkee keittiötä. Ehkä hiukan törsään tänäkin keväänä ja ostan kylpyhuoneen nurkkaan ison pussillisen kaupan multaa. Aion kylvää herneenversoja. Ostan herneet maanviljelijältä suoraan kahdenkymmenen kilon säkeissä, niissä on montaa eri hernelajiketta. Hauskan näköistä, kun jokainen verso on hiukan eri mittainen. Yksi ongelma herneen sisäkasvatuksessa on: herneet tuppaavat homehtumaan mullassa. Usein herneviljelmät siirtyvätkin kanojen herkuiksi ja minä tyydyn kasvattamaan vesikrassia talouspaperin päällä. Se onnistuu aina, jos kylvös ei pääse kuivumaan. Sarviapilan idätys on tähän mennessä onnistunut myös, sarviapilasta saa edullista tosi terveellistä vihreää talveksi.

Kylvöjen suunnittelua

Tammikuussa omavaraistelija alkaa rapistella siemenpusseja (on sitä toki tehty silloin tällöin syksymmälläkin, hyvät on varastot erityisesti itse kasvatettujen siementen osalta). Löytyykö vielä sellerin siemeniä? Ne pitäisi kylvää esikasvatukseen ensimmäisten joukossa, että saisi loppusyksystä pulskia sellereitä kellariin. Chililajikkeita voi alkaa miettiä. Minäkin mietin vaikka viime kesänä huomasin olevani chilille allerginen. Keltaisia tomaatteja kokeilen tänä vuonna, jos ne eivät polttaisi suuta niinkuin punaiset. Kaikki tomaatit kelpaavat säilöntään. Kypsennetyt eivät kutita ja pitkään keitetty tomaatti on superterveellinen.

Umpoionti uunissa

Kesällä on helppo umpioida kasviksia uunissa: ensin kerätään kaikenlaista mitä pihalla kasvaa, pilkotaan ne, maustetaan suolalla ja yrteillä ja keitetään niukassa vedessä noin kymmenen minuuttia. Laitetaan puhtaisiin umpiotölkkeihin ja uuniin ensin tunniksi 150 asteeseen, sen jälkeen purkit saavat olla kolmisen tuntia sadassa asteessa ja kun uuni käännetään pois päältä, purkkien annetaan jäähtyä siellä. Säilytetään jääkaapissa. Jos umpioin kalaa, umpiontiaika on kuudesta kahdeksaan tuntia, ensin 150 astetta ja sitten miedompi lämpö, ettei sisältö kiehu purkista ulos. Lihaa en ole vielä uskaltanut umpioida, vaikka luin, että jos umpion kuumentaa perusteellisesti, mahdollinen botuliini häviää. Onko noin? Olisi kiva tietää.

Tammikuun omavaraistelublogit

Tämä on osa omavaraistelijoiden yhteispostaussarjaa, jota ylläpitävät Tsajut- blogin Satu ja Korkealan Heikki. Blogit on jaoteltu Suomen kasvuvyöhykkeiden mukaan, 1 on eteläisin:

Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2022/
Kakskulma https://kakskulma.com/aikaomavarainen-ja-aika-omavarainen-muutenkin
Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-tammikuu-2022.html

Kasvuvyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/01/suunnitelmia-2022-omavaraisuus.html
Kohti laadukkaampaa elämää http://varmuusvara.blogspot.com/2021/12/blog-post.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-osa-1.html
Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/1/tulevan-vuoden-toiveita.html
Omavarainen elämä https://omavaraiset.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2022-osa-1/
Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=1011
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-1.html
Caramellia https://caramellia.fi/tammikuu2022/
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16337

Kasvuvyöhyke 4
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2022-aloitus/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 5
Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-suunnitelma-2022.html

Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/01/03/tammikuu-22/

Propolis

Propolista mehiläiset käyttävät pesän suojelemiseen bakteereita, viruksia ja muita taudinaiheuttajia vastaan. Sillä kitataan pienet raot ja sillä peitetään ja muumioidaan vaarattomiksi jopa pesään päässeet haittaeläimet. Se on pihka-ainetta, joka on kerätty luonnosta kasveista. Propolista voi ottaa talteen raaputtamalla sitä mehiläispesän puukehistä tai asettamalla pesän katon alle erityisen keruulevyn heinä -elokuussa.  

Ennen kuin minulla oli mehiläisiä pidin huolta, että kaapistani löytyi aina propolisuutetta pikkuvaivoihin ja lisäämään vastustuskykyä. Nykyisin olen voinut tehdä uutteeni itse. Periaatteessa propolisuute säilyy useita vuosia, mutta itse käytän tuoreinta, alle vuoden ikäistä erää ensinnäkin siitä syystä, että sitä vanhemmat on aina loppu ja tuoreessa on varmasti tallella ihan kaikki tehoaineet.

Teininä pääsin propoliksen avulla eroon huuliherpeksestä ja aftoista. Ihon pieniin nirhaumiin se auttaa aina. Jos kurkku on kipeytymässä, propolis poistaa kivun. Ihmeellinen aine, sitä onkin käytetty tuhansien vuosien ajan parantamaan pikkuvaivoja ja lisäämään vastustuskykyä. On tutkimuksia, joiden mukaan se ennaltaehkäisee syöpää ja sitä käytetään maailmalla myös sytostaattihoitojen tukihoitona. Olen itse sairastanut syövän, joten otan mielihyvin vastaan tämän mehiläisten tarjoaman lahjan.

Maailmalla propolista on tutkittu paljon, merkittäviä suomalaisia tutkimuksia ei ole.

Tästä linkistä löytyy lähes 4000 lääketieteellista artikkelia ja tutkimusta propoliksesta 1950- luvulta lähtien.

Kirjoitus on osa omavaraistelijoiden yhteispostaussarjaa, jota luotsaa Tsajut- blogin Satu ja Korkealan Heikki. Lisää kirjoituksia:

Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2021/
Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/11/talvikylvoja-ja-hoylaamatonta-lautaa

Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/11/itse-kasvatettu
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/10/itse-tehtya-multaa-ja-risuhaketta

Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-11/
Mikä itä https://mikaita.fi/?p=883

Kasvyvyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/10/11-unelmana-omavaraisempi-elama-itse-tehtya

Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/11/01/marraskuu-21-ennen-ostin-nyt-teen-itse?

Mikä ihmeen kasvuvyöhyke? Ilmatieteen laitos selvittää: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/kasvuvyohykkeet

Suuntana omavaraisuus 2021 osa 10: Helkan herkkukoju

Tänä vuonna meillä on hunajaa myytävänä. Tuplasin pesämäärän, kun aina aikaisemmin hunaja on loppunut jo jouluna kesken. Kesä oli outo kuten Suomen kesät yleensäkin, hunajasta ei tullut tavishunajaa vaan kokoelma erityisiä herkkuja. Hunajaa pääsee ostamaan meidän Espoon kodista, voi samalla vaikka ihastella kanat ja kanit lasten kanssa. Mutta minkä näköinen olisi Helkan herkkukoju, jos vuoden päästä vaikka laittaisin sellaisen tuohon meidän kadun kulmaan?

Tämä on osa omavaraistelijoiden yhteispostausta, jonka aiheena lokakuussa on erilaiset rakennelmat ja rakennushaaveet. Luotsaajina Tsajut- blogin Satu ja Korkealan Heikki. Muita sarjan blogeja pääset lukemaan täältä:

Vyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/tee-itse-sadevesiketjut/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/lokakuu2021/

Vyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/10/grillikatoksen-vuoro.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-10/

Caramellia https://caramellia.fi/lokakuu2021/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/10/rakennukset-ja-erilaiset-projektihaaveet.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/10/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-10.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/10/unelmana-omavaraisempi-elama-puutarhan.html

Vyöhyke 5

Korkeala https://www.korkeala.fi/viimeisin-rakennus-projekti/

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/10/04/lokakuu-21-kesan-rakennus-projektit/

Suuntana omavaraisuus 2021 osa 8: maakuoppa

maakuoppa juureksille

Ruoan säilyttäminen maassa on niin helppoa, että melkein hävettää. Ensin ihan läpällä kokeiltiin: kaivettiin maahan kaksi vanhaa lavakaulusta päällekkäin ja laitettiin sinne kuoppaan syksyllä perunoita pyykkikorissa. Jotain lanttuja me sinne muistaakseni laitettiin myös. Päälle naapurin vanhat villamatot ja ohut styroxlevy, pääällimmäiseksi vaneri. Siellä säilyivät kaikki paitsi styroxlevy. Se hajosi juuttuessan metalliin, koska oltiin laitettu lavakaulukset väärin päin.

Seuraavana kesänä kaivettiin lisää, laitettiin betoniseinämät kuoppaan ja tukevampi kansi. Perunat säilyvät siellä sellaisenaan, juurekset laitetaan hiekka- tai turveämpäreihin. Eikä taaskaan mitään ongelmaa säilyvyydessä. Tosin lasipurkkien kannet ruostuvat hiukan, joten seuraavana vuonna niille pitää olla uudet.

Miksi olen aiemmin luullut, että en voi kasvattaa juureksia, koska meiltä puuttuu kunnollinen säilytystila? Hiukan huijattu olo.

Tämä on osa omavaraistelijoiden yhteispostausta, jota luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkealan Heikki. Muut blogit voit lukea täältä:

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2021/

Sateenkaaria ja serpenttiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/08/vinkkeja-talouskellarin-kayttoonottoon.html

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/07/kellari-ja-tila-talvisailytykseen.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-8/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/08/omavaraisuutta-vuodelle-2021-osa-elokuu.html

Caramellia https://caramellia.fi/elokuu-2021/

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/08/kurkkuresepti.html

Mikä itä https://mikaita.fi/?p=807

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/08/sato-talteen.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/perukellari-ja-sailonta/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/07/202108unelmana-omavaraisempi-elama-sailonta_0743133561.html

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/2021/07/05/taman-vuoden-uudet-kokeiluni-kasvimaalla-ja-muualla/ (heinäkuun linkki, joka jäi listauskesta)

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/08/02/elokuu-21-kellarit-ja-sailonta

Suuntana omavaraisuus 2021 osa 7: Mehiläiset

Mehiläinen kirsikankukalla

Mehiläiset, pienet villit pörriäiset joiden ansiosta me saamme syödäksemme. Toki kasvien pölytystyössä on tärkeä osa kimalaisilla, erakkomehiläisillä, kukkakärpäsillä ja muilla, mutta minä olen hurahtanut mehiläisiin. Vuosi vuodelta tauti vain pahenee.

Mehiläisen pölytyshyöty on yli kymmenkertainen verrattuna hunajasta saatavaan hyötyyn. Eli melkein joka vuosi on täytynyt ostaa uusi pakastin tai tehdä maakuoppa säilykkeille. Viime kesänä mies onneksi kunnosti maakellarin. Sinne mahtuu.

Ja hunaja: sulaa kultaa! Toisina kesinä mehiläiset antavat sitä runsain mitoin, toisinaan herkku loppuu jo ennen joulua. Riippuu kesästä: onko lämmintä, eihän ole liian lämmintä tai kylmää, sataahan, eihän enää sada. Pääsatokausi, eli se aika kun vadelma, apila ja horsma kukkii, kestää Suomessa kolme viikkoa ja voi vaan toivoa, että silloin on sopivasti lämpöä ja sadetta eikä mitään liikaa eikä liian vähän.

Ennen painuin kovilla helteillä ostoskeskuksen ilmastoituun viileyteen, nyt pakkaan pakettiauton täyteen monenlaista laatikkoa ja värkkiä ja ajan mehiläispesille. Siellä tarkenee hyvin. Mehiläishoitajan työmäärään ja satokauden lyhyyteen nähden hunaja on Suomessa puoli-ilmaista. Mutta ne mehiläiset, lahjomattomat villit… ja se tunnelma ja tuoksut… äänet, kun avaat auton oven ja menet laatikoinesi metsän keskelle. Polkua pitkin kävelee kaurisemo poikasineen. Viljelijä on traktorillaan tehnyt turvallisen ajoväylän sinua varten. Aamu on vielä ihanan siedettävän viileä. Siellä ne lentävät, pikkuiset ahkerat työläiset. Vähän kuin eläisin unelmaani.

Joka vuosi täytyy kokeilla jotain uutta. Minulla se on mehiläistarhauksen laajentaminen parista pesästä pariinkymmeneen. Josko nyt hunajaa riittäisi kevääseen asti?

Suuntana omavaraisuus -sarja

Tämä on osa omavaraistelijoiden yhteispostausta, jota luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkealan Heikki. Muut heinäkuun postaukset näet täältä:

Vyöhyke 1

Jovela
 https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2021/

Sateenkaaria ja serpentiiniä 
https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/07/uusia-kokeiluja-omavaraistelun-suhteen.html

Kakskulma 
https://kakskulma.com/uuden-pihan-kasvatuskokeiluja/

Vyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää 
https://varmuusvara.blogspot.com/2021/07/heinakuu-2021.html

Sarin puutarhat 
https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/07/tomaatit-vattumaalla-kokeilu.html

Oma tupa ja tontti 
https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/07/satokausi-alkoi.html

Vyöhyke 3

Tsajut 
https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-7/

Mummon kirja 
https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/07/kokeiluja.html

Torpan tyttö 
https://torpantytto.com/2021/07/05/uusia-kasveja-ja-kokeiluja/

Rakkautta ja maanantimia  https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/07/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-uusia.html

Caramellia 
https://caramellia.fi/heinakuu2021/

Metsän Heini 
https://metsanheini.wordpress.com/2021/07/05/kesan-uudet-tuttavuudet/

Luomulaakso 
https://luomulaakso.fi/?p=21379

Vyöhyke 4

Puutarhahetki
 https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/07/unelmana-omavaraisempi-elama-uusia.html

Korkeala 
https://www.korkeala.fi/kokeiluita-ja-kokemusta-21/


Vyöhyke 7

Korpitalo 
https://korpitalo.wordpress.com/2021/07/05/7-heinakuu-uudet-kokeilut-kasvimaalla/